Välikysymyksen tarkoituksena on keskustelun herättäminen tärkeässä asiassa. Päivän aihe on kieltämättä tärkeä ja ilman muuta keskustelemisen arvoinen. Mutta tämänhän eduskunta teki viimeksi viime viikolla, vain kuusi päivää sitten!

Tästä näkökulmasta on hieman vaikeaa ymmärtää tämän välikysymyksen tarkoitusta niin hallituksen kuin oppositionkaan kannalta.

Kyse on siis ilmeisesti viime viikon keskustelussa esitettyjen sekä hallituksen että opposition argumenttien toistamisesta.

Suomella on ollut tiukka linja Euroopan vakausmekanismin maksuosuuksiimme ja ehtoihin, joilla tukea myönnetään vaikeuksissa oleville maille.

Osuutemme on muodostunut lainoista ja lainatakuista, ei avustuksista.

Mutta ennen kaikkea olemme toimineet oman etumme ja koko Euroopan edun nimissä emmekä suinkaan ainoastaan tukea vaikeuksiinsa saavien maiden nimissä. Ja nämä maat eivät saa elää rauhaisaa elämää tulevina vuosina, ne eivät tule pääsemään suinkaan helpolla. Kreikan ja Irlannin kansat kärsivät pahoin niiden hallitusten ja pankkijärjestelmien tekemistä virheistä. Portugalin ja Espanjan kansat saavat maistaa samoja lääkkeitä, onneksi tämä tapahtuu pikemmin heidän omien vapaaehtoisten päätösten perusteella kuin EU:n ja IMF:n sanelemilla ehdoilla.

Jos kriisin olisi annettu levitä vielä useampiin maihin, Suomen talous ja Suomen kansa olisivat joutuneet hyvin pian ahtaalle. Näin on edelleen – kysymys on yhteisvastuusta. Myös yhteysvastuulla on tietenkin rajansa – rahaa ei ole rajattomasti, ja meidän pitää käyttää sitä säästäväisesti.

Hallituksen välikysymysvastauksen mukaan, pääministeri on noudattanut eduskunnan ja sen suuren valio-kunnan antamia ohjeita, eikä siis ole antanut lisälupauksia. Päinvastoin pääministeri on korostanut jatkon olevan pian valittavan eduskunnan käsissä.

On syytä toistaa, että viime perjantaisen euromaiden epävirallisen huippukokouksen päätelmissä mainittu 500 miljardia euroa on väliaikaisen välineen ja väliaikaisen mekanismin summa. Kun lasketaan yhteen 440 miljardia ja 60 miljardia, siitä tulee juuri nuo 500 miljardia.

On selvää, että jos Suomen osuutta tästä takuusummasta kasvatetaan, niin eduskunnan on tehtävä asiasta päätös. Silloin on tilaisuus uuden keskustelun käymiseen.

On myös vaikea nähdä niitä ongelmia, joita välikysymyksen tekijät ilmeisesti havaitsevat ehdotetussa sopimuksessa, jonka tarkoituksena on euroalueen talouspolitiikan koordinaation parantaminen. Asetettavat tavoitteet ja ehdotettavat varat ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona arvostaa.

Sopimus ei muodostu pakkopaidaksi meille, vaan tarjoaa pikemmin meidän malliamme esimerkkinä ja normina maille, joilla ei ole ollut kärsivällisyyttä kulkea kapeaa mutta vakaata tietä kaikkien kansalaistensa hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Suomella on ollut näkyvä rooli sekä huippukokouksessa että valtiovarainministerineuvostossa. Maan koko ei ratkaise maan roolia vaan sen oma aktiivisuus ja päättäväisyys. Toivottavasti Suomi jatkaa aktiivista otettaan myös uuden eduskunnan ja uuden hallituksen myötä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä puoltaa yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä ja antaa hallitukselle luottamuksensa Suomen etujen puolustamisessa Euroopassa.
 

Ulla-Maj Wideroos piti ryhmäpuheenvuoron 15.3.2011.