Tämän vuoksi olemme Euroopan unionissa, eurooppalaisessa taloudellisessa ja poliittisessa yhteisössä, jossa voimme parhaiten valvoa ja puolustaa kansamme etua.
Meidän on myös syytä ottaa huomioon, että jos haluamme hinnalla millä hyvänsä pitää kiinni kaikesta suvereenista päätöksenteko-oikeudestamme taloudellisessa unionissa, jolla on yhteinen valuutta, niin kai-killa mailla on täsmälleen sama oikeus toimia näin. Ja silloin voi käydä niin kuin Kreikan, Irlannin ja Portugalin tapauksessa. Nämä maat ovat toden totta tehneet suvereeneja päätöksiä – muiden kustannuksella.
Kuitenkin nyt EU:n päätöksentekijöille esiteltävät ehdotukset talouspolitiikan koordinaatiosta ovat varsin ongelmattomia nimenomaan meille. Suuremmin liioittelematta voitaisiin sanoa, että kyse ei ole muun Euroopan tien tekemisestä meidän tieksemme, vaan meidän tiemme tekemisestä muun Euroopan tieksi.
Parempi budjettikuri useampivuotisen kehysbudjetoinnin avulla, julkisten menojen parempi tasapaino, kestävät eläkejärjestelmät ja kestävä sosiaaliturva, vakaa tulokehitys, pankkien ja muiden luottolaitosten tiukka valvonta, toimenpiteet koulutuksen ja terveyden, yrittäjyyden, tuottavuuden ja innovaatioiden edistämiseksi, kaikki tämä on sellaista, mitä Suomi ja meidän kaltaiset maat ovat jo pitkään pitäneet johtotähtinään. Nämä ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkejä. Kokonaan toisenlaisilla mailla ei ole ollut samoja tavoitteita eikä samoja keinoja käytössään.
Ne ovat sen sijaan käyttäneet hyväkseen vakaata valuuttaa ja alhaista korkotasoa, ja sosiaalisen polkumyynnin ja vääristyneiden verojärjestelmien avulla kilpailleet kanssamme samoilla sisämarkkinoilla. Näiden maiden, ei meidän maamme, on yhteisen edun – myös niiden oma edun nimessä – sopeuduttava yhteisiin pelisääntöihin.
Tämä ei sen sijaan merkitse sitä, että olisimme nyt yhtenäistämässä sosiaalipolitiikkaa tai luomassa ident-tisiä päätöksentekomekanismeja Euroopan unioniin kuuluvassa Euroopassa. Näissä ja monissa muissa suhteissa kansalliseen päätöksentekovaltaan ei puututa, ja hyvä niin.
Kreikan ja Irlannin tilapäisiin järjestelyihin – ja ennen niitä Pohjoismaiden kädenojennukseen Islannille verrattuna - nyt ehdotettavalla pysyvällä vakausmekanismilla on useita etuja. Ehkä huomattavin etu on se, että yksityiset rahoituslaitokset joutuvat selvään osavastuuseen. Tätä olemme jo pitkään peräänkuuluttaneet tässä talossa. Niiden, jotka hyötyvät luotoista, tulee myös olla mukana kantamassa taloudellista vastuuta silloin, kun jotakin on mennyt vinoon.
Hyvin tervetullutta on myös se, että pääministeri lupaa nyt tiukkaa suhtautumista Euroopan rahoitusvakausvälineelle asetettavaan kattoon. Koko nyt määriteltyä 440 miljardin enimmäissummaa ei ole vielä käytetty, eikä kattoa ole mitään syytä korottaa. Meidän ei myöskään tule ottaa käyttöön euro-obligaatioita ottaaksemme hoitaaksemme niiden maiden lainoja, jotka eivät ole hoitaneet asioitaan.
Vastuu omien velkojen hoitamisesta tulee olla kullakin yksittäisellä maalla, kuten Suomi on aina osaltaan tehnyt. Tässä mielessä kansallisen suvereniteetin pitää olla tinkimätön.
Vastuuta vakausmekanismin takuista ei pidä olla vain niillä mailla, jotka ovat hoitaneet asiansa ja joilla on korkea luottokelpoisuus. Vastuu tulee olla kaikilla.
Saksan ja Ranskan väitetään sanelevan ehdot muille EU-maille ja euromaille. Pääministerin ilmoitus vahvistaa sen, että näin asia ei ole. Myös maat kuten Suomi asettavat omia ehtojaan, ja pitävät niistä kiinni.
Ainoa kestävä hyvinvoinnin ja julkisen talouden tasapainon perusta on kaikista huolimatta korkea työllisyysaste ja talouskasvu. Resurssit on luotava työllä, ennen kuin ne jaetaan. Tämä pätee meidän maaham-me ja tämä pätee Eurooppaan.
Arvoisa puhemies, hyvät kollegat,
koska tämä on viimeinen tässä salissa pitämäni ryhmäpuheenvuoro, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää yhteisistä vuosista viiden eduskuntakauden aikana. Demokratiassa ei ole mitään hienompaa tehtävää kuin toimia kansan edustajana.
Håkan Nordman piti ryhmäpuheenvuoron 9.3.2011.